Sinne mie menin. Kävelin Kampaamoon sisälle ja samalla mietin, että mitä sitä taas tuli tehtyä.
Aika nopeasti sitä tajusi, että wau! Päivän seurailin Iiriksen hommia ja koko ajan mietin, että voi ko mieki pääsisin tekemään. Seuraavana päivänä mie aloinki jo töihin. Joskus son alettava. Miksei heti?
Olihan ne ensimmäiset työt vähän hapuilevia, mutta nopeasti se varmuus sitte tuli. Molen kuitekki jo luontheeltaniki aika rohkea. Rohkeuttahan se vähän vaatii, se alottaminen.
Ajatus oppisopimuksesta synty jo yli vuosi sitten. Mulla on kaks lasta ja ajatus koulunpenkilä istumisesta tuntu aika vieraalta.
Mietin, että voisko oppisopimus olla minun juttu? Hain tietoa ja soittelin työvoimatoimistoon, oppisopimustoimistoon ja mikä tärkeintä. Iirikselle kampaamo Kuuraan. Kaikki yllättäen näytti vihreää valoa ja siittä se lähti rullaamaan. 24.9. alko virallisesti työt ja vielä en ole päivääkään katunu tätä päätöstä. Palkkapäivänä tietekki miettii, että ei vitsi. Pakko vain pärjätä.
Suosittelen sille, jolla ei ole mahollisuutta lähteä johonki toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Palkka on surkeista surkein, mutta häätyy miettiä, että son maksimissaan pari vuotta. Kituuttelet sen vuen pari niin kyllä se sitte palkittee. Ja miten sitä paremmin oppis ko työssä.
Blogi on minun koulua varten, vähän niinkö kouluajan biografia. Kirjottelen meän kielelä ko son mulle luontevinta. Jos jotaki ei ymmärrä niin saattaa kysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti